Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

tiistai 26. maaliskuuta 2024

Ihan intona





Se alkoi siitä kun matkalla viikonlopun makrameekurssia pitämään kävin paikallisessa kirjastossa lainaamassa aiheeseen liittyviä kirjoja, joita ei meidän kirjastossa ollut saatavilla. Hyllystä silmiin osui aika vasta julkaistu Jämälankakekkerit, jota olen haaveillut päästä plarailemaan. Otin sen epäröimättä mukaan, ajatuksena saada käytettyä mun runsaahkosta lankavarastosta jokunen kerä sellaisiin neuleisiin joita tulee oikeesti käytettyä, koska ne on kauniita ja sopivia.

Lauantain kurssipäivä kului nopsaan, ja illalla jo kaivelin lankakeriä esiin. Kirjasta valikoitui yksi malli heti puikoille, ja se on edennyt jo siihen kohtaan missä hihat on eroteltu vartalo-osasta. Kolme jämäkerää lankaa on käytetty, enkä melkein malttais odottaa nähdä mun uutta neuletakkia valmiina ja päästä ottamaan se käyttöön! Neulehommelit on olleet pitkän aikaa tauolla, tämän vuoden puolella olen saanut valmiiksi vain yhden villapaidan ystävälle, joten vähän puskista hyökkäsi tämä yhtäkkinen neuloosi.

Yllättäen lankoja onkin melkein huoneellinen - siis niinku lattian peittona kun kaivelin kaikki jemmat läpi, osan taidan suosiolla laittaa kiertoon, vääränväriset ja muuten epäkelvot, ja lopuista teen jotain. Aloin jo katteleen värejä vähän sillä silmällä että kenen lempivärejä ne on ja mihin niitä yhdistäis.. Ehkä pian tuloillaan onkin neuletakit kaikille tyttärille - ja miksei pojillekin!
 
Lankainspiraatiopuuskassa tein pari makrameejuttuakin kotona heti kurssin jälkeen. Lampunvarjostin/lyhty on ollut mulla haaveena tehdä jo pitkään, nyt Prismasta löytyi bamburenkaita, ja heti tiesin että niihin tulee mun lyhty. Pikkupussukoitakin on kiva tehdä, vaan mitähän kaikkee käyttöö niille sitten keksis? Sopii ainakin avainpussukaksi, ja pesäksi pienille viherkasveille tai ilmakasveille. Pussukkakurssikin on kehitteillä kunhan vaan saataisiin aikataulut mätsäämään.

torstai 21. maaliskuuta 2024

Tikulla silmään





Lueskelin jälleen kerran vanhoja postauksia, kun etsin tietoa milloin olenkaan käynyt mun äänimaljakoulutukset. Onneksi on tää blogi, ja täällä kaikki suuret ja jokunen pienempikin tapahtuma viimeisen +15 vuoden varrelta tallessa. Sukelsin viiden vuoden taakse, ja kyllä postaustahdista huomaa että siihen verrattuna nykyään joko ei tapahdu mitään tai sitten kaikki päivittyy pikana instaan - kuten nimikin jo kertoo. Löysinpä tästä läppäriltä myös jokusen vanhan kuvan: nämä ulkokuvat on vuodelta 2009, sisäkuvat v. 2011, ja voivoi kuinka erilaista kaikki on silloin ollut. Kaikki viisi vanhaa kissaakin silloin aika nuorina ja hengissä vielä, ja koirakin. Vaikka just tässä yhtenä päivänä mietin ettei kyllä yhtään oo ikävä pissailevia kissoja, nämä nykyiset on sen suhteen niin ihania, ei ole yhtään kertaa kummallakaan pissi lirahtanut laatikosta ohi. Nyt meillä on jopa mattoja lattioilla! Ja lapsi jättää iltaisin huoneensa oven raolleen että kissat saa mennä viereen nukkumaan jos haluavat. Niin ja se syy miksi piti vanhoja ammatillisia asioita kaivaa esiin: sain kyselyn Tahkon suunnalta josko jonkinlaista yhteistyötä voitaisiin suunnitella, ja he pyysivät multa esitettä itsestäni ja kaikesta mitä tarjoan. Sellaista olen tässä pari päivää siis askarrellut.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

Viime aikoina





Aurinkoisina päivinä huvittais vaan istua kissan kanssa ulkona tai kuljeskella lumikengillä pitkin pellonreunoja ja metsiä. Lomaa oli tynkäviikko, Neiti ipanaperon kanssa käytiin kaupungissa ja uimassa, ja ulkoiltiinkin melkein joka päivä, vaikka silloin just ei aurinko näyttäytynytkään. Äkkiä menee tuommoset vapaapäivät kyllä, jos nyt päivät muutenkin. Kotona olen omasta mielestä saanut hieman siistittyä paikkoja, en tiedä mihin kaikki ylimääräiset tavarat on menneet, kun ei kirpparikuormakaan kovin iso ollut, ehkä ne vaeltaa toisaalle taloon ja on siellä vastassa sitten kun raivausurakka etenee pitemmälle. Vaan tuntuupa hyvältä kun valon lisääntyessä asuinympäristö selkiytyy, eikä ihan joka tason päällä ole enää tavararöykkiöitä. Vaikka on niitä silti edelleen jossain, mutta ei joka paikassa.
 
Kuopiolainen kivijalkakauppa tilasi lisää lasisia hapsuhelmikorviksia, niitä ollaan kissojen kanssa vähän askarreltu. Aika kauan kestää yhden korvisparin näprääminen, joten pikkuhiljaa taas kartutetaan varastoa. Mihinhän muualle voisin niitä tarjota myyntiin, onko sulla tiedossa joku kiva pikku liike, jossa arvostetaan kotimaisia käsintehtyjä tuotteita? Makrameelangatkin odottaa että milloin ne uskallan kaivaa esiin, voi olla että kissoja kiinnostaa huomattavasti enemmän viuhuvat langanpäät kuin pikku helmet. Pitäis joku makrameeprojekti kyllä aloittaa, koska pian lähden pitämään viikonloppukurssia aiheesta, olis sitten opiskelijoille näytettävää. Tokihan mulla on mallitöitä vaikka kuinka, mutta aina on hyvä olla joku keskeneräinenkin mukana.

Aloin monen vuoden tauon jälkeen hoivata bokashia, kun pihalla molemmat kompostorit on jäässä ja täynnä, en ehtinyt niitä syksyllä reissun jälkeen tyhjentää koska tuli pakkaset ja lumet jo lokakuussa. Ehkä jonkunlainen viherinnostus on pienesti taas nousemassa, saapa nähä mikä on fiilis sitten kun peltoon oikeesti pääsis istutushommiin. Voi olla että tulen siinä vaiheessa toisiin ajatuksiin. Nyt riittänee jos saan eteiseen hommattua muutaman kukkasen tai viherkasvin ikkunalle (kunhan ensin vähän siistin siellä), jotenkin se tila kaipaa vihreyttä ja on sikäli hyvä paikka että kissat ei pääse sinne jyrsimään kasveja. Toisaalta haluttais myös upottaa kädet multaan ja laittaa pieniä tomaatintaimia kasvamaan, mutta missäpä ne sitten kesällä kasvais, onhan se nähty että tuolla taivasalla ei ehdi tomaatit kypsyä.

Nyt haaveilen auringosta, oleilusta metsässä, linnunlaulusta, kivoista työkeikoista, sylikissojen rapsuttelusta, keväästä, kauneudesta ja ehkä vähän rakkaudestakin.

(Kuvat viime vuodelta, tänä vuonna olen ollut laiska ottamaan kameraa mukaan ulos)

tiistai 27. helmikuuta 2024

Kevätmieli





Pehmenevät tienpinnat ja loskakeli - tänään on tosin nollassa, kevään tuoksua jo hiven ilmassa, hippusen linnunlauluakin jos onnistuu oikeaan aikaan korvansa siirtämään pihalle. Autopaikalla muutama soramöykky yrittää kurkistella jään läpi, puukiipeilijäkissa päivystää ulko-oven lähistöllä vaikkakin sitten kun oikeesti pääsee ulos niin käy vaan vähän haistelemassa ilmaa ja kuuntelemassa epäilyttäviä ääniä. Toinen kissa ei vielä ymmärrä koko ulkoilujuttua, siellähän on kylmäää-ää, hyvä niin. Naapurin koira bongattu juoksemassa pihapiirissä, luulin että koko koiraa ei enää olisikaan mutta niinpä se vaan kävi kusasemassa ovenpielikinokseen. Loma-ajatus on käynyt pienesti mielessä myös, vaikka hiihtolomaviikko onkin jälleen hieman kutistunut: lauantaina on lumimyräkän takia perutun aamujoogan korvaava kerta plus yksityinen groundingyin siihen perään, ma-ti olen lupautunut olemaan kahvilassa apuna, ja sitten tulee Neiti ipanapero junalla maalle mummun iloksi loppuviikoksi. Ja hiihtoloman jälkeen onkin yleensä jo oikeesti kevät, ainakin huomattavasti lähempänä.

maanantai 19. helmikuuta 2024

No nyt on





No nyt on aika alkanut ottamaan vähän isompia harppauksia, ja taas jonkunlainen flow löytynyt elämään. Lisää kivoja suunnitelmia syntyy, ja pikkuhiljaa ne alkaa konkretisoitumaankin. Työrintamalla kaikki mukavasti, ihania yhteistyöjuttuja kehitteillä, Montenegroon kolmetoista(!) paikkaa varattu. Se mihin edelleen kaipaan inspiraatiota ja tsemppiä on kodin raivaus ja siivous.

No nyt on päästy lumitöihin. On saatu riittävästi lunta tälle talvelle ja ehkä jo seuraavallekin. Olikin semmonen myräkkä että auto hautautui hankeen ikkunoita myöten keskelle pihatietä, ja aurausmies ei päässyt kolaamaan koko pihaa ennenku saatiin kaivettua käsipelillä auto esiin ja reitti autopaikalle asti. Onneksi tajusin jo perjantaina siirtää lauantain joogatunnit toiseen ajankohtaan.
 
No nyt on mulla omat lumikengät! Löysin ne torista, ja ne on vähän pienemmät ja kevyemmät ku nuo edelliset, jotenkin tuntuu ketterämmiltä (vaikka itse en olekaan mitenkään pienempi ja kevyempi). Ja kun on kahdet lumikengät niin on päästy poikasen kanssa yhdessä metsiin reittejä tekemään - tosin nythän ne pitää tehdä uudelleen lumimyrskyn jäljiltä.

No nyt on kissat päässeet nukkumaan auringonläikissä ja nauttimaan lämmöstä. Eilen kun oli mahtavan aurinkoinen keli niin käytettiin Totoroa ulkoilemassa, se kun on nyt leikattu niin voi turvallisin mielin päästää sen valloittamaan itselleen reviiriä. Toivon että se osaa pysyä suht pihapiirissä kunhan oikea kevät tulee ja ulkoilukausi alkaa, kiipeilköön vaikka noissa puissa.

No nyt on aika siirtyä tästä koneen ääreltä oikeisiin hommiin. Ohjelmassa on tämän viikon joogien suunnittelua, sekä kevyttä siivousta kun huomenna ja ylihuomenna tulee kavereita kylään, kakunkin ajattelin heille loihtia. Ja syödäkin jotain tänäänkin pitää, ja ulkona tietysti käydä kun on jo noin lauhaa vaikka lumihiutaleita vähän leijaileekin.

sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Ihan tavallista





Se pitkänpiiitkä tammikuu on vihdoin takanapäin ja helmikuustakin kohta jo melkein puolet! On sopivan leppoisaa elämää, vapaapäiviä kaks per viikko, työt rullaa mukavasti. Jostain soisi vielä löytyvän virtaa ja innostusta käydä kodin sisähommien kimppuun, nimittäin jos itse saisin valita mitä kaikella vapaa-ajalla teen, niin joko neuloisin, lukisin kirjoja tai pläräisin kännykkää, ja kävisin ulkona hyppelehtimässä silloin kun sää sallii. Tällä hetkellä on etsinnässä itselle lumikengät, ja tilauksessa aurinkoisia kevätkelejä ja paremmin kantavia hankia. Viime aikoina ajatukset on olleet aika paljon tulevassa, nimittäin sain mun joogareissuun jo varmistuksen ja paikkoja on jäljellä enää muutama! Mieli askartelee ahkeraan kattoterassin joogatunneissa, samoilee vuorilla ja lepäilee suolaisissa meren pärskeissä. Ai että, pianhan se syyskuu jo koittaa.. Jospa tässä välissä vetäisin kuitenkin vielä tämän kevään tunnit ihan rauhassa loppuun, ja kesällekin on vielä paljon avoimia suunnitelmanpoikasia. Kivaa kevään odottelua!

keskiviikko 24. tammikuuta 2024

Laidasta laitaan





Tunteet heittelee ihan niinkuin säätilatkin näköjään. Nyt vaikuttaa että olen onnistunut kiipeämään pois sieltä ehkä itsekaivetun kuopan pohjalta jossa alkuvuosi tuntui kuluneen. Kaikki on oikeastaan taas aika hyvin. Mielialaa ei ole lannistanut edes alkuviikon jännitysnäytelmät siitä pääsenkö töihin ja takas kotiin, ensin hurjan lumentulon ja sitten liukkauden vuoksi. Mitään erikoista ei ole tapahtunut, ehkä vaan joku laajempi ymmärrys siitä millä oikein onkaan merkitystä osui ja upposi. Tässä joitakin pieniä asioita jotka piristää mieltä: joogatuntien palautteet, kissojen kisailun seuraaminen, ilmoittautumiset tuleviin tapahtumiin (esim. Montenegroon on jo kolme lähtijää!), hyvät yöunet, keskustelut ystävien ja lasten kanssa, suunnitelmat (ne suuret ja hullutkin), oikea ravinteikas ruoka, kivat neuleprojektit. Paljon on myös niitä asioita jotka saattaisivat saada plääh-vaihteen takaisin päälle, mutta nyt vaan käännän huomion niistä pois ja keskityn kaikkiin hyviin juttuihin.